Esittelyssä Petri Eklund aluekilpailupäällikkö Vuoden Nuori Johtaja
No mutta sehän on minun vuoroni avata sanaista arkkuani täällä D-alueen sivuilla!
Oma urani kamarissa on varsin poikkeuksellinen. Se alkoi syyskuussa 2014, jolloin olin jo lähes 36-vuotias. Minut nuorkauppakamaritoimintaan tuonut henkilö ei ollut ikinä aktiivinen nuorkauppakamarilainen, vaan sen sijaan hän oli vanha tuttu järjestöjyrä aikaisemmasta elämästä, opiskelijapolitiikan ajoilta. En tuntenut ketään muuta nuorkauppakamarilaista, mutta touhu vaikutti heti todella mukavalta.
Kahden viikon päästä ensikontaktista olinkin jo tapaamassa silloista Euroopan alueen VP:tä Steven Wilsonia, joka oli tullut vierailemaan Oulun alueelle. Hän ja kaikki muut mukana olleet ottivat minut todella mukavasti vastaan ja tästä innostuneena päätinkin hakeutua jäseneksi ensimmäisen mahdollisen tilaisuuden tultua.
Lyhyelle nuorkauppakamariuralleni mahtuu kaksi todella hienoa vuotta. Koska olin jo 36-vuotias liittyessäni kamariin, oli ura tuomittu jäämään lyhyeksi. Vuoden 2015 hienoimmat hetket sain kokea puhekilpailuissa. Voitin kansallisen puhekilpailun huhtikuussa Tahkolla ja Euroopan mestaruuden kesäkuussa Istanbulissa. Vuoden viimeinen huippuhetki oli marraskuussa matka maailmankokoukseen Japanin Kanazawaan, jossa edustin koko Eurooppaa. Siellä jäin harmittavasti epäviralliseksi kakkoseksi, mutta olihan se uskomaton kokemus!
Vuoden 2015 aikana siirryin Oulun Tervaporvarien Nuorkauppakamariin ja vanhuseläkkeen kolkutellessa päätin hypätä saman tien ehdolle PRESsaksi. Rohkea ja odottamaton liikku, mutta niitä minä olen tottunut tekemään. Sainkin kunnian toimia Tervisten” pressana vuoden 2016 aikana, vuosi jota en ikinä unohda. Melkoiselta takamatkalta lähdin vuoteen, mutta kovan kirin ansiosta maaliin tultiin ihan hyvällä sijoituksella.
Tälle vuodelle 2017 sitten lähdin mukaan aluetiimiin tekemään hieman pienempää virkaa, eli olen Vuoden Nuori Johtaja -kilpailun aluekilpailupäällikkö. Samalla hoidan myös tämän vuoden 1000 Nuorta Johtajaa –projektia D-alueella.
Lopuksi kaksi vinkkiä kaikille:
– Mene aina juttelemaan vieraille ihmisille ja verkostoidu rohkeasti. Näin tutustut ihmisiin, joihin seinäruusut eivät tutustu.
– Heittäydy rohkeasti! Olipa se puhekilpailu, debatti, kamarivirat tai mikä tahansa, niin heittäydy ja uskalla mennä mukaan täysillä. Se kannattaa!
-Pete-
ps. Nuoria johtajia saa ehdottaa osoitteessa nuorijohtaja.fi aina 30.9. saakka, käyppä nakkaamassa oma ehdotuksesi. Alueiden kesken tulee tästä skaba ja me Deeläiset ei olla häviäjiä, eihän?!?!?
Peten vastauksia kysymyksiin:
1. Hymyiletkö aina kuvissa?
En. Paitsi jos pakotetaan.
2. Tanssitko ilman musiikkia?
En. Paitsi salassa, mutta en halua sitä tunnustaa. En oikeastaan osaa tanssia varsinkaan musiikin kanssa, mutta tanssin silti mieluummin ilman.
3. Osaatko vaihtaa auton öljyt?
En. Paitsi riittävän vanhan BMW:n.
4. Kuinka monta kieltä osaat puhua?
En. Jos suomea ei lasketa. Sen lisäksi ehkä englantia ja ruotsia. Saksaa opettelen nyt ja ranskaa opettelin parin vuoden ajan. Mutta en oppinut.
5. Pelkäätkö korkeita paikkoja?
En. Tai no pelkään nyt tässä iässä. Olen seissyt 20 vuotta sitten 14-kerroksisen kerrostalon katon reunalla Vantaan Koivukylässä ilman mitään turvalaitteita. Vuonna 2005 seisoin Cliffs of Moherin (suora pudotus mereen 120 metriä) reunalla, katsoin alas, enkä pelännyt. Nykyään en menisi.
6. Laulatko autossa / suihkussa?
En. Paitsi Depeche Moden Enjoy the Silenceä ja Pet Shop Boysin biisejä. Ja Metallicaa ja Foo Fightersia Ja kaikkia Queenin biisejä tietysti! Eli laulan.
7. Oletko ikinä itkenyt onnesta?
En. Paitsi silloin, kun menin naimisiin. Ja silloin, kun Kimi Räikkönen voitti maailmanmestaruuden. Ja silloin, kun Mika Häkkinen voitti maailmanmestaruuden. Ja toisenkin. Ja silloin, kun Suomen jääkiekkomaajoukkue voitti maailmanmestaruuden. Ja ylipäätään, kun joku voittaa maailmanmestaruuden. Minä en voittanut, jäin toiseksi. On se Euroopan mestaruuskin näin jälkeenpäin ajateltuna ihan jees. Paras muisto Nuorkauppakamarista.
8. Jotain hauskaa mitä on tapahtunut viime aikoina?
Ei ole. Tai no onhan. Mutta ei mitään isoa ja järisyttävää. Elämänilo syntyy pienistä onnistumisista ja asioista. Minun tuleva agilitymestarini, sheltti Elentarion Arwen Undomiel (alias Arska) oppi tekemään kepit ilman mitään apuja. Kirsikkapuusta tuli ihan mielettömän iso sato. Töissä menee kivasti ja uusia juttuja kehittyy koko ajan. Rajakylä on hieno kaupunginosa Oulussa. Voitin Vakioveikkauksesta päävoiton kesällä. Tässähän on vaikka mitä. Ottakaa kuulkaas lukijat ilo irti pienistä asioista, siitä se elämän hauskuus koostuu.
